Ikävöin...

Iski kauhea ikävä vanhoja luokkalaisia kohtaan, joita en ole kahteen vuoteen. Tuli mieleen ne kaikki ihanat, hauskat, pahat, ikävät, mielenkiintoiset, surulliset, ikimuistoiset ja niin omalaatuiset hetket, jotka me vain muistamme hyvin. Ne me jaoimme parhaimmillaan 9 vuoden ajan, koska en ollut ihan ekasta luokasta lähtien tuossa luokassa. Usein he ovat unissa ja mietin, että mitä heille nyt kuuluu ja mihin he ovat menneet. Ennenkaikkea toivon, että kaikki olisivat onnellisia siellä, missä ovatkin.

Juuri lensi iso määrä lintuja ikkunani ohitse ja muistin mitä kaikkia eläimiä nähnytkään tämän viikon aikana: sorsia, jäniksen, käpytikan ja sitten muita lintuja. Tuo Kuntokolmonen mitä kuljen joka päivä töihin, niin olen nimittänyt sen luontopoluksi, koska siellä tapaa koko päivä jotain uusia tuttavuuksia. Kunhan en joudu käärmeen, karhun tai suden kanssa silmätysten, niin kaikki on hyvin. Eräs kaverini pelkää piikkejä yli kaiken, niin minä pelkään sitten käärmeitä. Perustelen sen sillä, että ei piikkeihin kuole, mutta käärmeen puremaan voi kuollakin, tosin sen on harvinaista, mutta voi silti tapahtua.