Kiire

Se on ollut vallitseva tunne ja siksi tämäkin pito on jäänyt.

Karkkilakko pitää edelleen ja olen jopa harkinnut kokonaan sokerista luopumista. Siihen tulokseen olen tullut lukemalla sokeririippuvuudesta kertovaa kirjaa ja se on saanut miettimään oloani ja sitä, että voin tehdä sille paljon itsekin. Saattaa olla, että aloitan sen vasta kesän jälkeen, jotta jälkioireet eivät osuisi yhteen vuoden kuumimman ajankohdan kanssa.

Sitten olen käynyt työhaastattelussa ja alkanut listailla haaveitani. Maraton on minun haaveeni, mutta sen aika ei ole vielä. Ennen sitä on tarkoitus toteuttaa sellainen haaveeni, joka on ollut mielessä nyt jo puolen vuoden ajan melkein joka päivä. Haluan nyt todella haastaa itseni ja saada erään keskeneräisen asian pois elämästä ja nauttia sitten elämääni ilman, että mietin tätä asiaa usein. Onneksi tähän on suostunut pari tukihenkilöä ja heidän tukensa avulla saavuttaa päämääräni ja sitten yllättää kaikki. Enempää en tästä asiasta kerro tänne.

Ensi viikolla on sitten juhlia oikein olan takaa ja se on ihan kivaa vastapainoa tälle arkiselle elämälle. Toivotaan, että säät suosivat juhlijoita sitten.

1+2=4?

Vappu tuli ja meni ja se tuli oikeastaan vaan nukuttua läpi. Veljelläni meni nopeammin vapun aika ja nyt hän on aika kiireinen mies ;). Tuli sitä onneksi lauantaina vähän rakennettua Pirkkalassa kummityttöni tulevaa kotia, joten sai tehtyä jotain raskaampaa työtä. Aurinko hiveli ihoa, kun kävi pihalla välillä haukkaamassa happea. Keittiö rakentui vähitellen, vaikka lopuksi meinasi tulla isompi tuho aikaiseksi, kuin mitä olimme päivän aikana saaneet tehtyä. Onneksi päivä päättyi leikkipuistoon kummitytön ja muun seurueen mukana.

Viimeinen toukokuun lopussa oleva viikonloppu on ihan täynnä jo menoa, kun tätini ei juhli 60.vuotispäiviä, mutta viettää silloin terassikauden avajaisia. Sitten sinä viikonloppuna on yo-juhlia ja koulut päättyvät kaikkialla.

Minun työurakkaani on jäljellä enää 8 viikkoa ja siihen mahtuu erilaisia aktiiviteetejä, mm. siivouspäivää ja kokouksia. Tulevaisuutta varten olen kirjoitellut työhakemuksia ja tällä hetkellä näyttää hyvältä ja vakuuttavalta. Se minne elämä minut kuljettaa, voi yllättää kaikki totaalisesti, jopa minut :D Mutta annetaan ajan kulua rauhassa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Karkkilakkoni on edelleen päällä ja olen nähnyt siitä jopa unia, että minulle yritetään pakko syöttää karkkia. Tuliaiseksi vanhempien Tallinnan matkalta sainkin karkin sijaan kuivattuja mansikoita, joka on ihan makeaa ja hyvää.